10.6.2015

Muutto!


En tiedä käykö täällä enää yhtään ketään, mutta pitkän tauon jälkeen miun juttuja voi käydä lukemassa Mymmelin tyttäret -nimisestä blogista. Kaverinani siellä kirjoittaa rakas ystäväni Jules. Tervetuloa! :*

17.3.2014

Hengittäkää syvään, nyt on rakkautta ilmassa


Menneellä viikolla sairastettiin ja tallattiin paikoin hyvin tahmeassa arjessa, joten perjantaiaamun koittaessa tuntui erityisen ihanalta pakata kimpsut ja kampsut, jättää Velmu isovanhempien hellään paapovaan huomaan, ja painella kohti pääkaupunkia Turon ja Mimmi-vauvan kanssa. Jäimme junasta jo reilusti ennen lounasaikaa, kävelimme Pasilan, Alppilan ja Vallilan huudeilla ihanasta kevätauringosta nautiskellen, ja päädyimme hotelliimme Siltasaareen sopivasti nälkäisinä. Hakaniemen hallista Soppakeittiön bouillabaissea sekä porkkana-inkiväärikeittoa messiin ja hotellihuoneeseen lounaalle ja torkkumaan. Nautittiin hitaasta perjantaista, Turo poikkesi omilla tutkimusmatkoillaan ja minä nukuin vähän univelkoja pois ja laittauduin iltaa varten. Kultainen Turo vietti illan Mimmin kanssa ja päästi miut ansaittua vapaailtaa viettämään. Taidan olla naimisissa maailman parhaan miehen kanssa. <3

Iltasella hyppäsin metroon ja painelin keskustaan spontaanisti sovitulle illalliselle ihanan ystäväni kanssa. Lasi valkoviiniä ja ihana alkupalalautanen olivat juuri sitä, mitä pitkän raskauden ja ensimmäisten vauvakuukausien jälkeen elämältä kaipasin! Niin olivat myös ihanan helpot keskustelut, vähän vauvoista ja aika paljon kaikesta muusta. 

Vatsa herkkuja pullollaan painelin lempparipariskuntani kanssa Tavastialle Olavi Uusivirran tahtiin rehaamaan. Vitsi miten oli onnellinen fiilis, kun skoolailtiin ennen keikan alkua, ja erityisesti sitten, kun bändi marssi lavalle ja sai vaan heittäytyä musiikin vietäväksi. Ah. Tykkään uudesta Ikuiset lapset -levystä eniten sitten vuoden 2008 Minä olen hullu -lätyn, joka on ehdoton suosikkini Olavin teoksista. Kauas tämä ei kuitenkaan jää, ja kunhan näihin biiseihin saa kytkettyä vähän muistoja, niin voi olla että aika tärkeä levy on tulossa. Mahtava oli keikkakin, ihan huippu ja energinen meininki pojilla ja yleisöllä myöskin.

Ihana oli silti hiipiä hotellihuoneeseen hiukan puolenyön jälkeen toteamaan, että Mimmi nukkui vatsa pullollaan, ja kellahtaa Turon viereen uinumaan. Aamulla keikkaseuralaiseni liittyivät seuraamme aamiaiselle, ja kiepahdimme vielä katsomassa heidän uutta upeaa kotiaan ennen kuin riensimme junaan ja takaisin kotiin Velmun synttäriviikonloppua viettämään. 

Oli kyllä niin kiva pieni irtiotto, kun kaikki meni niin vaivattomasti. :) Josko tästä vaikka alkaisi se vauva-arjen alkusumusta havahtuminen... Pieni pakko taitaa olla, koska tulevina viikkoina täytyisi alkaa ahkerasti siirtää maallista omaisuutta pahvilaatikoihin, jotta se voidaan reilun kuukauden kuluttua roudata toiselle puolelle Suomea. Me ollaan menossa kotiin. :)

16.3.2014

Tuulihattupää 2v!


Kermavaahtoo laitan hattuun - nyt ei estää voi kukaan, täältä tuun!
- Mimi & Kuku: Tuulihattu

Meillä juhlitaan tänään meidän isompaa pikkuista, nimittäin Velmunen täyttää kokonaiset kaksi vuotta. :) Heräsin aamuseiskalta tekemään tytölle lahjaksi luvattua Muumimamman vadelma-banaanikakkua, ja vaikka elämäni ensimmäinen sokerikakkupohja meni ihan plörinäksi, oli kakku kuitenkin juuri sitä, mitä kaksivuotias kakulta toivoi. Kiiiiiiiitos äiti kaikui koko aamun halausten saattelemana. Voi että tuota tyttöä. :')

Viime viikonloppuna juhlittiin Velmun syntymäpäivää yhdessä Mimmin ristiäisten kanssa, ja parin viikon päästä juhlitaan vielä kertaalleen Savon suvun kanssa. Tänään otetaan siis ihan rauhassa. Iltapäiväksi saatiin mieluisia vieraita, ja loppupäivä aiotaan viettää köllötellen, ulkoillen ja leikkien. Suukkoja, haleja ja yhteistä aikaa, eipä sitä sen kummempaa ihminen tarvitse ollakseen onnellinen. Synttäriaamun paketista löytyi vielä enon hankkima SkipHopin ihanainen pöllöreppu, joka selässään Velmu on kuljeskellut koko päivän melko polleana, ja kertonut lähtevänsä "junalla reissuun". Ensi viikolla sitten, tulevia kotikontuja tutkailemaan! ;)

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

12.3.2014

Making things happen




( 1, 2, 3, 4 )


Tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä kaikki palaset tuntuvat loksahtavan paikalleen? Jostain asiasta tai vaikka ihan koko elämästä on saattanut kantaa huolta päivien tai kuukausien ajan, ja sitten yhtäkkiä kaikki on selvää. Ehkä se johtuu kevätauringosta tai jostain randomista hormonitasapainon muutoksesta, mutta tänään mulle kävi näin, ja nyt on niin hyvä flow ettei mitään järkeä! Haluan muistaa tämän fiiliksen ja ammentaa sen muistosta joskus epätoivon hetkinäkin, siksipä tätä postausta tässä väkerrän. 

Ehkä joku muu saa tästä inspiraation, tai sellaisen tunteen, että vaikea tilanne voi ratketa parhain päin ihan yhtäkkiä, lyhyenkin ajan kuluttua. Koska onhan juttu vaan niin, että me kaikki ollaan aika hemmetin kykeneväisiä, kun vaan uskalletaan ja ryhdytään. Ei mutinoita, tekosyitä tai selityksiä. Se ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla hymy korvissa tai jaksaa tsemppailla, mutta aika paljoon jokainen pystyy silkalla tahdonvoimalla. 

Jos tämä oli siulle itsestäänselvää, niin onnittelen. Mulla meni näköjään lähemmäs 26 vuotta, että ihan oikeasti asian sisäistin. Pieniä suuria unelmia, aijai, niitä vaan todeksi tekemään.

Palaan asiaan myöhemmin, sitten kun saan asiat rullaamaan. Ihanaa keväistä keskiviikkoa!


( Kuva )